Tarja Myyrinmaa (harmonikka)
Tarja tuli liittyneeksi Louhen Pelimannien soittoporukkaan puolivahingossa vuonna 1996.Hän opiskeli tuolloin harmonikan soittoa Keskisen Uudenmaan musiikkiopiston oppilaana ja silloin soittotunnit olivat Järvenpää-talossa. Kerran soittotunnin aikana lasioven taa ilmestyi parrakas vanhempi mies, joka tuli kysymään Tarjan soitonopettajalta, osaako tyttö soittaa kansanmusiikkia. Ei Tarja vielä silloin osannut; melodiabassolla oli tullut soiteltua enemmän klassista ja osin myös tanssimusiikkia. Tarjan opettaja ilmoitti Tarjalta kysymättä tytön kokeilemaan soittamista pelimanniporukkaan ja niin Tarja kävi joka tiistai oman soittotuntinsa jälkeen viereisessä luokkatilassa pelimanniharjoituksissa.
Sille tielle hän jäi, vaikka myöhemmin musiikkiopistoura loppuikin. Katrillin, hambon, poloneesin yms. rytmityksen Tarja oppi pitkälti silloiselta pelimannien johtajalta, Pauli Salolta (kyllä, se vanhempi parrakas mies) ja ihan käytännössä harjoittelemalla. Tarja on kokeillut myös Acca-triossa soittamista (kolme harmonikkaa) sekä Keskisen Uudenmaan musiikkiopiston tango-orkesteria. Pelimannimusiikin ohella Tarja tekee jonkin verran yksin soittokeikkoja eriluonteisissa tilaisuuksissa taustamusiikkia soittaen/säestäen jne.
Martti Linna-alho (mandoliini)
Martin soittokipinä syttyi n. 16 -17 vuoden ikäisenä ominpäin opiskellen. Kotona kuului isän ja kyläilevän enon mandoliininsoittoa lähes päivittäin. Oppia oli isältä tarjolla jo aiemmin, muttei se kelvannut; piti alkaa itte hapuilla ruutupaperille piirretyn otelaudan ja nuottiviivaston avulla MMM-laulukirjasta tuttuja sävelmiä. Nuoruusiässä soittaminen oli kuitenkin satunnaista, soittokavereita tai bändiä ei ollut. Aktiivisempi kausi alkoi -90 luvun alussa työkaverin kanssa vietettyjen irkkusessioiden merkeissä. Sattuma vei mukaan hyvinkääläiseen O'Pojat irkkubändiin muutamaksi vuodeksi.
Suomalainen kansanmusiikki kiinnosti koko ajan ja muuttui ensisijaiseksi, kun vaimon kanssa aloitetun kansantanssiharrastuksen kautta musiikkia pääsi tulkitsemaan tanssien. Martti löysi itsensä Heikki Lahden mandoliinikurssilta syksyllä 2000 Tikkurilasta ja osallistui Oriveden opiston kurssille joulun välipäivinä 2000 (ja sen jälkeenkin). Kurssin jälkeen piti etsiä pelimanniporukka jossa jatkaa harrastusta ja "Louhen Pelimannit" löytyi nettihaulla ja paikka oli petattu. Martti on jatkanut myös soiton opiskelua. Paikkana on ollut myös Mäntsälän kansalaisopisto, jossa järjestetään ammattilaisen vetämiä mandoliinikursseja. Siellä tapasi myös muita saman soittimen harrastajia, mm. Martin Pelimanneihin houkutteleman Hanna-Leenan.
Matti Salo (harmooni)
Kansanmusiikki on aina muodostanut Matille siteen omiin juuriin. Ensimmäiset sävelmät, joita hän muistaa ovat juuri keskipohjalaista pelimannimusiikkia. Isänsä kun soitti kanteletta ja kesäisin perhe kierteli pohjalaisten pelimannien luona sukuloimassa. Tietysti varhaislapsuuteen kuuluivat myös Bachin kantaatit, mutta isän kanteleella soittamat sävelmät loivat pohjan, jolta Matti alkoi tutustua musiikkiin.
Omatoimista musiikin tekemistä Matti alkoi harrastaa olosuhteet huomioiden varsin myöhään, 12 vuotiaana, jolloin hän meni ensimmäisille pianotunneille. Pian soitin vaihtui ensin sähkö- ja sitten myös kontrabassoon, joka oli majaillut kodissa jo ennen Matin syntymää. Nopeasti hän löysi itsensä milloin mistäkin koululaisbändistä ja huomaamatta myös isänsä johtamasta kansanmusiikkiyhtyeestä, Louhen Pelimanneista. Samanaikaisesti aluillaan oli myös kuoroura seurakunnan nuorisokokoonpanoissa, mutta soittaminen vei lopulta voiton.
Yhtyeen luotsaamisen lisäksi Matti soittaa Pelimanneissa urkuharmoonia, joka on vuorotellut soittimena kontrabasson kanssa.
Petra Lapinkoski (viulu)
Petra päätyi yhtyeeseen syksyllä 2015, laitettuamme ilmoituksen Facebookiin.
Tarja tuli liittyneeksi Louhen Pelimannien soittoporukkaan puolivahingossa vuonna 1996.Hän opiskeli tuolloin harmonikan soittoa Keskisen Uudenmaan musiikkiopiston oppilaana ja silloin soittotunnit olivat Järvenpää-talossa. Kerran soittotunnin aikana lasioven taa ilmestyi parrakas vanhempi mies, joka tuli kysymään Tarjan soitonopettajalta, osaako tyttö soittaa kansanmusiikkia. Ei Tarja vielä silloin osannut; melodiabassolla oli tullut soiteltua enemmän klassista ja osin myös tanssimusiikkia. Tarjan opettaja ilmoitti Tarjalta kysymättä tytön kokeilemaan soittamista pelimanniporukkaan ja niin Tarja kävi joka tiistai oman soittotuntinsa jälkeen viereisessä luokkatilassa pelimanniharjoituksissa.
Sille tielle hän jäi, vaikka myöhemmin musiikkiopistoura loppuikin. Katrillin, hambon, poloneesin yms. rytmityksen Tarja oppi pitkälti silloiselta pelimannien johtajalta, Pauli Salolta (kyllä, se vanhempi parrakas mies) ja ihan käytännössä harjoittelemalla. Tarja on kokeillut myös Acca-triossa soittamista (kolme harmonikkaa) sekä Keskisen Uudenmaan musiikkiopiston tango-orkesteria. Pelimannimusiikin ohella Tarja tekee jonkin verran yksin soittokeikkoja eriluonteisissa tilaisuuksissa taustamusiikkia soittaen/säestäen jne.
Martti Linna-alho (mandoliini)
Martin soittokipinä syttyi n. 16 -17 vuoden ikäisenä ominpäin opiskellen. Kotona kuului isän ja kyläilevän enon mandoliininsoittoa lähes päivittäin. Oppia oli isältä tarjolla jo aiemmin, muttei se kelvannut; piti alkaa itte hapuilla ruutupaperille piirretyn otelaudan ja nuottiviivaston avulla MMM-laulukirjasta tuttuja sävelmiä. Nuoruusiässä soittaminen oli kuitenkin satunnaista, soittokavereita tai bändiä ei ollut. Aktiivisempi kausi alkoi -90 luvun alussa työkaverin kanssa vietettyjen irkkusessioiden merkeissä. Sattuma vei mukaan hyvinkääläiseen O'Pojat irkkubändiin muutamaksi vuodeksi.
Suomalainen kansanmusiikki kiinnosti koko ajan ja muuttui ensisijaiseksi, kun vaimon kanssa aloitetun kansantanssiharrastuksen kautta musiikkia pääsi tulkitsemaan tanssien. Martti löysi itsensä Heikki Lahden mandoliinikurssilta syksyllä 2000 Tikkurilasta ja osallistui Oriveden opiston kurssille joulun välipäivinä 2000 (ja sen jälkeenkin). Kurssin jälkeen piti etsiä pelimanniporukka jossa jatkaa harrastusta ja "Louhen Pelimannit" löytyi nettihaulla ja paikka oli petattu. Martti on jatkanut myös soiton opiskelua. Paikkana on ollut myös Mäntsälän kansalaisopisto, jossa järjestetään ammattilaisen vetämiä mandoliinikursseja. Siellä tapasi myös muita saman soittimen harrastajia, mm. Martin Pelimanneihin houkutteleman Hanna-Leenan.
Matti Salo (harmooni)
Kansanmusiikki on aina muodostanut Matille siteen omiin juuriin. Ensimmäiset sävelmät, joita hän muistaa ovat juuri keskipohjalaista pelimannimusiikkia. Isänsä kun soitti kanteletta ja kesäisin perhe kierteli pohjalaisten pelimannien luona sukuloimassa. Tietysti varhaislapsuuteen kuuluivat myös Bachin kantaatit, mutta isän kanteleella soittamat sävelmät loivat pohjan, jolta Matti alkoi tutustua musiikkiin.
Omatoimista musiikin tekemistä Matti alkoi harrastaa olosuhteet huomioiden varsin myöhään, 12 vuotiaana, jolloin hän meni ensimmäisille pianotunneille. Pian soitin vaihtui ensin sähkö- ja sitten myös kontrabassoon, joka oli majaillut kodissa jo ennen Matin syntymää. Nopeasti hän löysi itsensä milloin mistäkin koululaisbändistä ja huomaamatta myös isänsä johtamasta kansanmusiikkiyhtyeestä, Louhen Pelimanneista. Samanaikaisesti aluillaan oli myös kuoroura seurakunnan nuorisokokoonpanoissa, mutta soittaminen vei lopulta voiton.
Yhtyeen luotsaamisen lisäksi Matti soittaa Pelimanneissa urkuharmoonia, joka on vuorotellut soittimena kontrabasson kanssa.
Petra Lapinkoski (viulu)
Petra päätyi yhtyeeseen syksyllä 2015, laitettuamme ilmoituksen Facebookiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti